Intro
kuvitelkaa kuolemantuomio ilman murhaa
se mitä sieluun jää, on kaikki, ei mitään turhaa
kuori on nahkaa, ja ympärillä multaa
kukin tavallaan asettaa itsensä alttiiks
toinen tuomitsee, toinen tekee kaiken valmiiks
tarviiko mun päätyä taas toisten saaliiks
koitan viel hengittää, koitan viel hengittää
pakohuonees oli jotain minkä mä kadotin
löysin palan itsestä, uudestaan vaan alotin
mitä enemmän tajuaa, sitä vähemmän haluaa
mitä enemmän näkee, sitä vähemmän se pätee
todellisuus on edelleen kylmä
optinen harha pitää näkyvyyttä yllä
juuret on syvällä mut ei puhuta siitä
mul on kyl tunteet mut en kuluta niitä
unet ja unelmat, joskus vie mut vaan harhaan
mä en lopeta koskaan vaik mikään ei oo varmaa
kaikki on harmaat
mun mieli karkaa
joku sanoo et voi tota Nico Patrick parkaa.
Juuret (feat. Kim Koskinen)
Sain sen kipinöivän tunteen, hyvää energiaa suoniinpaljon läpikäymist mahtuu ennen ruuhkavuosii
muutoksesta päätin ottaa paljain rinnoin kopin
voitin tai opin, mukaan otin, nyt korjaan koko potin
ilman syytä poljin aina itteeni alas
en haluu enää negaa, paskaa asennetta takas
aaat mut tuntee hyvällä tavalla perhosii mahas
miten jaksatkaan kattoo ku koitan pitää hommaa kasas
palan itsestäni mä kadotin, alko soimaan himassa varotin
mut uudestaan vaan alotin, sain enemmän mitä mä tavotin
en astu enää paikkaan missä huusin vastatuuleen,
peläten et joku vastaa, sua tuskin kuulen (kaukaa ääni)
kuulin et kaikki olis lopussa
kunnes mä ymmärsin on mahdollisuus elää myöskin sovussa
kun ehtii vielä, voin ruusunpiikitkin niellä
rakkaus pitää kyl tiellä, kun sitä ei itseltä kiellä
jos sydämet jäädytetäänei niistä oo mihinkäänsamaan tahtiin hengitetäänja onnee elätetäänhyvää karmaa kerätäänjuuret-on alla jään
perusjutut kunnossa eikä siinä mitää
sen pitäis riittää, vaik en pidä itteeni minään
viharakkaussuhteet sai itsesäälis pyörimään
Jos rakkauden löytää, miksi riman ali ryömitään
on katkeruus rakkautta suurempaa, jos sen antaa vaikuttaa
eikä koskaan halua ottaa vastaan, mitä maailma tarjoaa
pitääkö raudasta taivuttaa, jos et ole valmis sydäntä laittaa
paikkaan mis voi aloittaa uudestaan, uneen vaivut vaan
ei kai sil oo väliä et mitä tehään täällä
eikai sil oo välii onko heikolla jäällä
jos ei mitään tee koskaan pää ylhäällä, en tee ollenkaan,
vaikka sain osuman onnekkaan
kun koti hiljenee ja valot menee kii
yksin valveilla mä jään, mutta silti tunnen sut siin
kohina sen kun jatkaa mutta sä tuut meidän väliin
näytät miten on mahdollist sulaa, oikeisiin käsiin
tiedän että olen tuottanu sulle paljon päänvaivaa
mut en pahalla, ainoastaa huonon sään aikaan
eihän löydä itseensä ennenku muut hukataan
ei ymmärrä mua kukaan mutta samaan aikaan kuka vaan
nyt viel kun ollaan tässä pidetään toisista huolta
itsekkyys sivuun lukittuna, ei valita puolta
kaiken tän jälkeen viel kannetaan amorin nuolta
ja tähdätään se kohti sydämen jääkuorta.
jos sydämet jäädytetäänei niistä oo mihinkäänsamaan tahtiin hengitetäänja onnee elätetäänhyvää karmaa kerätäänjuuret-on alla jään
vaikken sua aina kuule
älä silti luule, etten ymmärrä sua
sä oot mun juuret
sä oot mun juuret
Uskalla
Uskalla jatkaa vaikket pääsis mihinkäänluota siihen mihin uskot, luota sun sisimpäänuskalla elää vaikka tuntuis pahaltajos kaiken saisi valmiina se ei tuntuis samalta
kylmää tai fuulaa, surua tai huumaa
mistä se juurtaa, ei harmaalla alueella pidä koko elämänsä puurtaa
uuvuttava arki (dääm) saa pirullisen otteen
muistan elämisen tunteen kun polttavaan liekkiin kosken, löydän nosteen
pakotin sen päätöksen pihalle ja päätin nähdä hyvää
sielläkin missä on vaaraa ja syvää
henkiin heräs jotain merkittävää jotain pyhää,
tuli lämmin tunne mun sydämeen kylään
uskallanko täysillä silloinkin elää,
kunnei tunnu maholliselt onnellisen herää,
kynttilää polttaa molemmista päistä
eikä saa pidettyy lähellä ees lähimmäistä
monesti oon kuulu et en pysty tätä tehä ja mennään minne veri vetää
se on vaan ympäristön imu joka koittaa muotoilla sun pelikehää
se häpee jonka koen on vain minussa
se tuska minkä tunnen tulee imussa
isoin merkitys tulevaan on määritelty kivussa
miten sen käännät ja näet myös hyvän siinä sivussa
jos ei koskaan sytytä reaktioo, ei koe sitä kirkasta tunnelmaauskalla jatkaa vaikket pääsis mihinkäänluota siihen mihin uskot, luota sun sisimpäänuskalla elää vaikka tuntuis pahaltajos kaiken saisi valmiina se ei tuntuis samalta
jos liekki sammuu, se kannattaa sytyttää aina vaan vahvemmin uudestaan
kos sen palamaan yksin jättää se voi polttaa aivan kaiken
mutta otan sen riskin koska muuten joku muu sit palamaan sais sen
se on vaan raapastava siihen tikkuun tuli, ja nauttien katsoo et kuinka se palaa
sormeni alkaa mustua, ennen ku voin itseeni uskoa valaa.
pitkään väistelin huonoja polkuja
vaik se teki vaan isompia kolhuja
koitin totuutta vesittää, jotain muuta huonos valos esittää
niin yksinkertainen ajatus, on siirtää niit omia rajoja
tavotteet on vieläkin samoja, löytää kadotetun toivon saloja
saatan saada mitä haluan, mutta muistanko miks mä halusin sen?
todennäkösesti en, on huono ajattelutapa mutta nyt mä hautaa sen
uskalla jatkaa vaikket pääsis mihinkäänluota siihen mihin uskot, luota sun sisimpäänuskalla elää vaikka tuntuis pahaltajos kaiken saisi valmiina se ei tuntuis samalta
Happee
"Hei, hei, en mä jaksa enää vetää tätä biisiä,otetaan vähän iisimmin tän kans, loppuu happi
hahaha"
sain kii tavotteen, toisen vuoro
ennen ku laulaa enkelikuoro
en oo hyvä porukas en viihdy siellä
jos Pysyn ulkopuolisenai en ole tiellä
30 vuotta mä rakensin tätä peilikuvaa josta en oo yhtään tykänny
mut ei mikää tuu helpolla, oon aina nähny, tienny
kuvan päässäni toteutuvan, sitä ei kukaa vieny
rakennan vaan pelii, aina valmis hyppää kehiin
ku muut festareille meni, mä sanoin en mä ehi
pitää painaa niitä hommii nii et homma toimii
ja sit kun se toimii, oon valmis poimii.
yks sanoo tää on liian masentavaa paskaa
toinen kertoo miks ei muasainata lafkaan
näin taas mennää ja vauhti vaan kasvaa
mut en pelkää, jaksaa jaksaa
Kolmas kuulee musiikin mut ei kuule sanoja
Neljäs kuulee sanat mut ei ymmärrä tasoja
Kuka laittaa itsensä altiiks
Kuka tekee pohjatyön valmiiks
Oon Valvonu öitä oon painanu töitä
Kuskin paikalla ilman vöitä
Ku olis aika toivottaa hyviä öitä
ratkon vaikeimpia yhtälöitä
Vässyköitä, tekijöitä, duunareita, eliöitä
Kulta silmis menijöitä, kulissineliöitä,
Välil tuntuu et en kuulu tänne, se on fiilis siis mut
tiiän en oo ainut tässä piiris kii,
En elä teijän paratiisis, vitun parasiitit, selkään hiipi
Tärkeintä meriitit, jo ilman sitäkin riitit
mä tarviin:
happee, happeemä tarvin raikasta ilmaahappee, happeemä tarvin raikasta ilmaa
hengitän syvään ja pysäytän kierteen
missä tuntu et kaikki menee vaan pieleen
pitää hidastaa että voin taas edetä
vaikka tipahtaa, ei kaikkea menetä
oon risteyksessä mis on tehtävä valinta
halua helpointa, myöskään pahinta
tasapaino hakusessa pahan kerran
tehdään töitä vaan rahan verran
naulalla seinään tän viestin kaiverran.
nyt koittaa vapaus tänkin herran
kiipesin ylös miten mä näkisin muuten
luulen että nyt nään kokonaisuuden
raivosin raavin et jotain ees tunnen
ku vaan suuren kylmän tuulen uuden
pelasin vegasin sekasin
venasin, petasin, revanssin
oonko mä valmis muutokseen vai poltanko itseni loppuun
no Kaikkeen tottuu,myös siihen että ei sada aina ruusuja monttuun
mä Lupasin itelleni aikaa piittaamatta lainkaan
mitä täältä hainkaan, nähä jo mitä mä sainkaan aikaan
alla myrsky taivaan, mä reittiä raivaan
mä tarviin:
happee, happeemä tarvin raikasta ilmaahappee, happeemä tarvin raikasta ilmaa
Kylmä todellisuus
Jos todellisuus on meille liian kylmä
se voidaan yhdessä unohtaa
ja pelot unessa kadottaa
laitoin silmäni kiinni sain rauhan, astuin levollisena tähän paikkaan
mis ei tarvi saada mitään aikaan, aikaa ei yhdistetä laiskaan lainkaan
kauneus ei oo filtterin takana
vaik oon trillerin vakava, ei katota pahalla
viha on rikos siit tuomitaan ajalla
menestyy voi monella tavalla
tääl on niin paljon ystävii, et kukaan ei joudu olee yksin
vaikka uidaan kuivalla aavikolla, jopa tyhmin, haluaa yhteisen rytmin
uskaltaa hymyillä myös harmaalla säällä
ei oo Guccii päällä, se ei merkkaa täällä
voittajat itkee ja luuserit nauraa, sydän irti olkapäällä
kello tiki tiki tikittää taaksepäin ja läheiset palaa takaisin
tääl on valuuttaa kauniit teot, ja pimeys on meidän valaisin
puissa kasvaa raha, syksyin ne haravoidaan maasta
siivet on kaikilla, lohdun saan muualta ku hahmosta voimakkaasta
voimakkaasta sairaudet saa pois, välittämällä ottamalla/ kysymällä potilaasta
kuka on seuraava, kaatuva maatuva,
saapuvaa kutsuu raastupa, vaan kuka
haluaa taantua, haamuna kaatua
yksinäisyys on kaupunki
millä on oma vaakuna
mon kait tämmönen myytti, lopun alun stereotyyppi
silti niinku kaikki jotka itteesä syytti kun joku toinen nöyryytti
kun astun todellisuudesta ulos, enkelit kävelee vastaan
sementissä polvea myöten, kahlaan, kahlaan kahlaan niitä vastaan
he nostivat minut ulottuvuuteen jossa uudestaan lähdin lentoon
ja pilvien reunalta varasin ajan vastaanotolle pelkoon
mis ei tarvi saada mitään aikaan, aikaa ei yhdistetä laiskaan lainkaan
kauneus ei oo filtterin takana
vaik oon trillerin vakava, ei katota pahalla
viha on rikos siit tuomitaan ajalla
menestyy voi monella tavalla
tääl on niin paljon ystävii, et kukaan ei joudu olee yksin
vaikka uidaan kuivalla aavikolla, jopa tyhmin, haluaa yhteisen rytmin
uskaltaa hymyillä myös harmaalla säällä
ei oo Guccii päällä, se ei merkkaa täällä
voittajat itkee ja luuserit nauraa, sydän irti olkapäällä
kello tiki tiki tikittää taaksepäin ja läheiset palaa takaisin
tääl on valuuttaa kauniit teot, ja pimeys on meidän valaisin
puissa kasvaa raha, syksyin ne haravoidaan maasta
siivet on kaikilla, lohdun saan muualta ku hahmosta voimakkaasta
voimakkaasta sairaudet saa pois, välittämällä ottamalla/ kysymällä potilaasta
kuka on seuraava, kaatuva maatuva,
saapuvaa kutsuu raastupa, vaan kuka
haluaa taantua, haamuna kaatua
yksinäisyys on kaupunki
millä on oma vaakuna
mon kait tämmönen myytti, lopun alun stereotyyppi
silti niinku kaikki jotka itteesä syytti kun joku toinen nöyryytti
kun astun todellisuudesta ulos, enkelit kävelee vastaan
sementissä polvea myöten, kahlaan, kahlaan kahlaan niitä vastaan
he nostivat minut ulottuvuuteen jossa uudestaan lähdin lentoon
ja pilvien reunalta varasin ajan vastaanotolle pelkoon
jos todellisuus on meille liian kylmä
se voidaan yhdessä unohtaa
ja pelot unessa kadottaa
jos silmät on auki ja unta onkin kaikki
ootko vielä mun vierellä
kun käyn valveilla nukkumaan?
fantasioin siit että mul on hyvä olla
et se olis normaalii eikä harvinaisuus
aina kun unestani herään, huomaan oon yhä nolla
itsekriittisyys, armo, tuho, mun pyhä kolminaisuus
pakohuoneesta mä pääsin ulos mut loin heti toisen tilalle
siin vaihees rupesin kelaa et voisko mut vaihtaa ”toisen tilalle”
onko Parasta enne päivä jo menny ja kuluuko mies vaan pilalle
katoin lastani silmiin, se sai ihoni kananlihalle
nyt ymmärrän mut en silti saa aikaan, kelpaa elämän puoli parhainkaan
par'aikaa, en halua lainkaan nähdä miten vuodet otteen saikaan
ihoni alla asuu yksinäisyys, en sillä ketään vakuuta
kasvaa etäisyys, murtuneella mielellä ei oo takuuta
odotan peloissani auringon laskua, haluan äkkiä takasin uneen
ajatuksiin alitajunnan, jossa tunnen itseni onnistuneen
voin kaupast ostaa minuutin onnen, hymyn ja mielenrauhan
ja ne maksaa sen että annan olla ja elämälleni nauran
oon vaan pyytäny anteeks (joo) mut en iteltäni tarpeeks (en ikinä)
en mieltäny itteeni vaikeeks,hei kävinkö mä liian ahneeks
terapia käynnit käännän taiteeks, samalla ku kutsun elämääni valheeks
se vetääkin mieleni haikeeks, oonko hukannu itseni vaihteeks
et se olis normaalii eikä harvinaisuus
aina kun unestani herään, huomaan oon yhä nolla
itsekriittisyys, armo, tuho, mun pyhä kolminaisuus
pakohuoneesta mä pääsin ulos mut loin heti toisen tilalle
siin vaihees rupesin kelaa et voisko mut vaihtaa ”toisen tilalle”
onko Parasta enne päivä jo menny ja kuluuko mies vaan pilalle
katoin lastani silmiin, se sai ihoni kananlihalle
nyt ymmärrän mut en silti saa aikaan, kelpaa elämän puoli parhainkaan
par'aikaa, en halua lainkaan nähdä miten vuodet otteen saikaan
ihoni alla asuu yksinäisyys, en sillä ketään vakuuta
kasvaa etäisyys, murtuneella mielellä ei oo takuuta
odotan peloissani auringon laskua, haluan äkkiä takasin uneen
ajatuksiin alitajunnan, jossa tunnen itseni onnistuneen
voin kaupast ostaa minuutin onnen, hymyn ja mielenrauhan
ja ne maksaa sen että annan olla ja elämälleni nauran
oon vaan pyytäny anteeks (joo) mut en iteltäni tarpeeks (en ikinä)
en mieltäny itteeni vaikeeks,hei kävinkö mä liian ahneeks
terapia käynnit käännän taiteeks, samalla ku kutsun elämääni valheeks
se vetääkin mieleni haikeeks, oonko hukannu itseni vaihteeks
jos todellisuus on meille liian kylmä
se voidaan yhdessä unohtaa
ja pelot unessa kadottaa
jos silmät on auki ja unta onkin kaikki
ootko vielä mun vierellä
kun käyn valveilla nukkumaan?
EP:n tekijätiedot
- Esiintyjä: Nico Patrick
- Lyriikat Nico Patrick & SAKO
- Sävellykset: VINI (Ville Nisunen)
- Sovitukset: Heikki Vihersalo
- Tuotanto: Evoluutio Music
Lisää soittolistalle
- Kuuntelulinkki: SPOTIFY »
Tarinaa julkaisusta
Nico Patrick Poutiainen tuli Evoluutio Musicin talliin vuoden 2020 taitteessa. Seinien sisällä EP julkaistiin Korona-pandemian aikana. Kyseessä on pitkä räppärin päänsisäinen dialogi, josta löytyy monenlaisia tasoja. Feattaajana kuullaan mm. The Voice of Finlandissakin menestynyttä Kim Koskista ja Viniä. Myös Nico Patrickilta kuullaan laulua räppien ohella.EP julkaistiin 15.5.2020.
« muut lyriikatLisätietoa: Nico Patrick »
